Iaidō (”jaidoo” lausuttuna) on perinteinen japanilainen budo-laji, joka on saanut lähtökohtansa samuraiden miekankäyttötaidoista (iaijutsu) ja taistelutaktiikasta. Alkuaan miekankäyttötaidon lähtökohtana oli tarve kyetä vetää miekka nopeasti ja käyttää sitä äkillisessä hyökkäys- tai puolustustilanteessa.Taistelutilanteissa käytetystä miekan vetämisen taidosta jalostui rauhanomainen Iaidō, jossa miekanvetotaidon päämäärä on muiden ihmisten voittamisen tai vahingoittamisen sijasta itsensä voittaminen, pyrkimys henkiseen kasvuun ja sopusointuun ympäristön kanssa. Perusajatuksensa vuoksi laji eroaa monista japanilaisista budo-lajeista muun muassa siinä, ettei siinä urheilla tai kilpailla.
Iaidōn varsinaisena perustajana pidetään Hayashizaki Jinsuke Shigenobua, samuraita, joka eli 1500-1600-lukujen taitteessa. Noista ajoista lähtien Japanissa kehittyi useita satoja miekkailutaidon koulukuntia (ryū), joista nykyisin on olemassa muutamia kymmeniä. Miekankäyttötaitoa alettiin kutsua sanalla Iaidō kuitenkin vasta vuonna 1932 kun Nakayama Hakudo, miekankäytön ja monien budo-lajien mestari, otti nimen käyttöön.
Iaidōa voi nykyisin harrastaa eri puolilla maailmaa. Suomessa Iaidōa on harjoiteltu 1970-luvun alkupuolelta alkaen aluksi muiden budo-lajien opetuksen sivussa ja myöhemmin erillisissä Iaidō-seuroissa. Suomeen lajitietouden ovat tuoneet useat japanilaiset Iaidō-mestarit. Suomalaista Iaidōn harrastusta kehittämään on vuonna 1986 perustettu Suomen Iaidoliitto ry. Iaidō-seuroja on Suomessa eri puolilla maata vajaa parikymmentä kappaletta.
Iaidōssa on useita koulukuntia, kuten Musō Shinden Ryū, Mugai Ryū, Musō Jikiden Eishin Ryū, Suio Ryū ja Toyama Ryū. Tyylisuunnissa on joitakin eroavaisuuksia. Esimerkiksi miekan kantotavat tai liikesarjojen tekotavat poikkeavat eri koulukunnissa toisistaan. Yhteistä erilaisille tyylisuunnille on kunkin liikesarjan jako erillisiin vaiheisiin: miekan vetoon tai torjuntaan (nukitsuke), lyöntiin tai lyöntisarjaan (kirioroshi), veren ravistamiseen miekan terästä (chiburi) ja miekan palauttamiseen sayaan (nōtō).
