Iaido

Iaido-n varsinaisena perustajana pidetään Hayashizaki Jinsuke Shigenobu- nimistä samuraita, joka eli 1500-1600-lukujen taitteessa. Noista ajoista lähtien Japanissa kehittyi useita satoja miekkailutaidon koulukuntia (ryu-), joista nykyisin on olemassa muutamia kymmeniä. Miekankäyttötaitoa alettiin kutsua sanalla iaido- kuitenkin vasta vuonna 1932 kun Nakayama Hakudo–niminen miekankäytön ja monien budo-lajien mestari otti nimen käyttöön.

Iaido-a voi nykyisin harrastaa eri puolilla maailmaa. Suomessa iaido-a on harjoiteltu 1970-luvun alkupuolelta alkaen aluksi muiden budo-lajien opetuksen sivussa ja myöhemmin erillisissä iaido-seuroissa. Suomeen lajitietouden ovat tuoneet useat japanilaiset iaido-mestarit. Suomalaista iaido-n harrastusta kehittämään on vuonna 1986 perustettu Suomen Iaido-liitto ry. Iaido-seuroja on Suomessa eri puolilla maata vajaa parikymmentä kappaletta.

Iaido-ssa on useita koulukuntia, kuten Muso- Shinden-ryu-, Muso- Jikiden Eishin-ryu-, Suio–ryu- ja Toyama-ryu-. Tyylisuunnissa on joitakin eroavaisuuksia. Esimerkiksi miekan kantotavat tai liikesarjojen tekotavat poikkeavat eri koulukunnissa toisistaan. Yhteistä erilaisille tyylisuunnille on kunkin liikesarjan jako erillisiin vaiheisiin: miekan vetoon tai torjuntaan (nukitsuke), lyöntiin tai lyöntisarjaan (kirioroshi), veren ravistamiseen miekan terästä (chiburi) ja miekan palauttamiseen sayaan (no-to-).